Leisure Suit Larry tekee paluun erilaisempana kuin koskaan.

The Saga of Ryzom on nettiroolipeli, joka tarjoaa paljon uutta kyseiselle genrelle. Valitettavasti erikoisuuksistaan sekä dynaamisesta juonestaan huolimatta se perustuu pitkälti vanhaan tuttuun, silmittömään vihulaisen mätkimiseen. Hyvää roolipelikokemusta haikailevan pelaajan onkin todennäköisesti parempi säästää rahansa piakkoin avoimeen betaan siirtyvään Wishiin, olettaen että se täyttää antamansa lupaukset.

Shade: Wrath Of Angels on melko perinteisen luokan 3rd person toimintapeli, jossa nimetön kaveri ottaa mittaa epäkuolleista tavoitteena pelastaa veljensä. Pelissä ei periaatteessa ole suuria vikoja, mutta toisaalta se ei ajoittain toimivan tunnelmansa lisäksi tuo oikeastaan mitään uutta ja kiinnostavaa pöytään.

Richard Burns Rally on varteenotettava rallipelidebyytti SCi Gamesilta.

D-Day on toisen maailmansodan strategiapeli unkarilaiselta Digital Realitylta. Yksinpeli on kestoltaan keskivertoa paremmalle tosi-aikanaksuttelijalle melkoisen lyhyt, mutta sen pelaamisesta nauttii lopppuun asti. Audiovisuaalisesti varsin toimiva paketti, jota vaivaa muutamat pikkupuutteet.

Evil Genius on peli, josta ei ainakaan huumoria puutu. Pelin grafiikka, humoristisuus, äänimaailma ja sen yksityiskohtaisuus tekevät siitä kohtuullisen miellyttävän pelikokemuksen. Kuitenkin saman tylsän, mielikuvituksettomasti suunnitellun maailman kartan tuijottaminen, sekä kankeasti esitettyjen tehtävien suorittaminen alkaa äkkiä maistumaan puulta.. Evil Geniusilla olisikin ollut kaikki edellytykset olla yksi monipuolisimmista peleistä vuosiin, jos tekijät olisivat painottaneet enemmän pelissä esiintyvään maailmankarttaan, sekä sangen yksinkertaisen tekoälyn parantelemiseen.

Homeworld-sarja on aina erottunut massiivisilla, avaruuslaivueiden välisillä taisteluilla ja tämä onkin yksi keskeinen elementti jonka Homeworld 2 onnistuu säilyttämään. Valitettavasti kuitenkin usein jotuuu huomaamaan, että taisteluun painottuminen on vaatinut veronsa pelin hengen kustannuksella. Kokonaisuutena kuitenkin Homeworld 2 on enemmän positiivinen, kuin negatiivinen kokemus.

Ground Control II: Operation Exodus on peli josta koko peliteollisuuden tulisi ottaa mallia. Se on rakkaudella ja taidolla alusta loppuun viilattu eikä juuri missään ole säästelty. Juonenkäänteet, loistelias grafiikka, musiikki ja pelin vangitseva tunnelma pitävät otteessaan paatuneemmankin sotahirmun. Pelin maailma on selvästi tarkkaan alusta loppuun mietitty ja melkeinpä jokaisella pelistä tutuksi tulevalla hahmolla tuntuu olevansa oma vakaamuksensa, mielipiteensä ja historiansa jotka avautuvat juonen kehittyessä. Itse toivon syvästi että muutkin pelitalot ottaisivat oppia tästä Massive Entertainmentin luomasta komeudesta.

Doom 3:n kauhutunnelmainen pelattavuus demoneita ja zombeja lahdatessa onnistuu pitämään yllättävän hyvin hyppysissään loppumetreille saakka.

Harry Potter And The Prisoner Of Azkaban pelillään EA jälleen kerran osioittaa, että se osaa tehdä lisenssistä kuin lisenssistä pelattavan pelin. Prisoner Of Azkaban on etenkin nuoremmille Harry Potterin faneille varmasti nautittava kokemus, mutta lyhykäinen ja ehkäpä hieman liian helppo toimintaseikkailu itse elokuvaa odotellessa.