Historia toistaa itseään. Jälleen kerran Valve tulee ja näyttää miten se universumin paras räiskintäpeli oikein pitää tehdä. Täydellinen yksinpelikokemus, jota et voi jättää väliin.

Men Of Valor on laadukkaan Medal Of Honor: Allied Assaultin hengessä kulkeva Vietnam-räiskintä. Pelinä ei ehkä aivan täydellinen, mutta siitä huolimatta kyseessä on tähän mennessä paras Vietnam-peli ja vieläpä varsin nautittava sellainen.

Sitä samaa jälleen uudessa paketissa. Vuosi vaihtuu, mutta sisältö on aina suunnilleen sama. Mitään suuria uudistuksia ei viimevuotiseen verrattuna löydy, mutta eipä kai niitä kukaan enää odotakaan. Nopeatempoista jääkiekkoa muistuttavaa ryntäilyä, mutta suhteellisen mukavaa pelattavaa kuitenkin. Realismista ei ole tietoakaan, mutta ei PC:lle muutakaan varteenotettavaa lätkäpeliä juuri ole tarjolla.

Leisure Suit Larry tekee paluun erilaisempana kuin koskaan.

The Saga of Ryzom on nettiroolipeli, joka tarjoaa paljon uutta kyseiselle genrelle. Valitettavasti erikoisuuksistaan sekä dynaamisesta juonestaan huolimatta se perustuu pitkälti vanhaan tuttuun, silmittömään vihulaisen mätkimiseen. Hyvää roolipelikokemusta haikailevan pelaajan onkin todennäköisesti parempi säästää rahansa piakkoin avoimeen betaan siirtyvään Wishiin, olettaen että se täyttää antamansa lupaukset.

Shade: Wrath Of Angels on melko perinteisen luokan 3rd person toimintapeli, jossa nimetön kaveri ottaa mittaa epäkuolleista tavoitteena pelastaa veljensä. Pelissä ei periaatteessa ole suuria vikoja, mutta toisaalta se ei ajoittain toimivan tunnelmansa lisäksi tuo oikeastaan mitään uutta ja kiinnostavaa pöytään.

Richard Burns Rally on varteenotettava rallipelidebyytti SCi Gamesilta.

D-Day on toisen maailmansodan strategiapeli unkarilaiselta Digital Realitylta. Yksinpeli on kestoltaan keskivertoa paremmalle tosi-aikanaksuttelijalle melkoisen lyhyt, mutta sen pelaamisesta nauttii lopppuun asti. Audiovisuaalisesti varsin toimiva paketti, jota vaivaa muutamat pikkupuutteet.

Evil Genius on peli, josta ei ainakaan huumoria puutu. Pelin grafiikka, humoristisuus, äänimaailma ja sen yksityiskohtaisuus tekevät siitä kohtuullisen miellyttävän pelikokemuksen. Kuitenkin saman tylsän, mielikuvituksettomasti suunnitellun maailman kartan tuijottaminen, sekä kankeasti esitettyjen tehtävien suorittaminen alkaa äkkiä maistumaan puulta.. Evil Geniusilla olisikin ollut kaikki edellytykset olla yksi monipuolisimmista peleistä vuosiin, jos tekijät olisivat painottaneet enemmän pelissä esiintyvään maailmankarttaan, sekä sangen yksinkertaisen tekoälyn parantelemiseen.

Homeworld-sarja on aina erottunut massiivisilla, avaruuslaivueiden välisillä taisteluilla ja tämä onkin yksi keskeinen elementti jonka Homeworld 2 onnistuu säilyttämään. Valitettavasti kuitenkin usein jotuuu huomaamaan, että taisteluun painottuminen on vaatinut veronsa pelin hengen kustannuksella. Kokonaisuutena kuitenkin Homeworld 2 on enemmän positiivinen, kuin negatiivinen kokemus.