The Godfather on teemalleen varsin uskollinen GTA-klooni, jota vaivaavat itseään toistavat miljööt, sekä pidemmän päälle pakkopullalta maistuvat ajo-osuudet. Pelissä on kuitenkin tehty paljon vähemmän latistavia kompromisseja, kun olisin täysin kaupallisista lähtökohdista rakennetulta lisenssipläjäykseltä osannut odottaa. Viimekädessä vaakakupin oikeaan suuntaan painavat miellyttävästi tehdyt taistelut, julmalla tavalla hauskat suojelusrahankiristysosiot, sekä anteeksipyytelemätön, mafiateemalleen sopiva raakuus.

Marc Ecko's Getting Up: Contents Under Pressure on peilillisesti harmittavan keskinkertainen, graffitien maalailuun ja kadulla kahinointiin keskittyvä kolmannen persoonan toiminta. Vaikka peli käsitteleekin teemaansa kunnioituksella ja sisältää rutkasti näppärän näköistä graffititaidetta, sekä mainion soundtrackin, kallistaa yksitoikkoinen pelattavuus ja tylsä tasosuunnittelu pelin vaakakupin huonompaan suuntaan keskivertopelaajien silmissä. Mikäli on katukulttuurin harras ystävä, saattaa Marc Ecko's Getting Up: Contents Under Pressuren katsastaminen maksaa vaivan. Muiden kannattaa suhtautua varauksella.

Prince of Persia: The Two Thrones on muutamia uudistuksia edeltäjiensä menestyskaavaan lisäilevä sekoitus tasohyppelyä ja toimintapeliä, joka onnistuu mainiolla pelattavuudellaan sekä sopivalla yhdistelmällä huumoria ja tarunhohtoa pitämään pelaajan tiukassa otteessaan aina alkuanimaatiosta lopputeksteihin. Mikäli kolmannen persoonan toimintapelit liippaavat edes hieman läheltä sydäntä, ei tätä kannata jättää kokematta.

Keskinkertainen Harry Potter -faneille suunnattu toimintaseikkailu, jossa viuhdotaan ja juoksennellaan ympäriinsä. Peli on helppo ja sen vetäisi läpi parissa illassa, mutta epäkäytännöllinen taistelujärjestelmä ja omituiset kamerakulmat nakertavat peli-iloa. Harry Potter ja Liekehtivä Pikari on etupäässä rahastusta, vaikka onkin parempi kuin muut HP-sarjaan kuuluvat pelijulkaisut. Moninpelimahdollisuus lisää viehätystä.

The Warriors on teemalleen sekä alkuperäistarinalleen uskollinen, varsin tyylitelty kolmannen persoonan toimintapeli. Väkivaltaisuudestaan ym. moraalisesta rappiosta huolimatta The Warriors onnistuu viehättämään toimivan ja vaihtelevan pelattavuuden, sekä mukaansatempaavan elokuvamaisen tunnelmansa ansiosta. Mikäli vatsa kestää, ikää riittää ja mieli halajaa toimintapeliviihdettä hieman aikuisempaan makuun, on The Warriors varsin pätevä valinta.

Hulk on vauhdikas toimintamätkintä, jossa juostaan, pompitaan, raivotaan ja tuhotaan. Peliä voisi kuvailla erityisesti sanalla hauska. Se sopii periaatteessa kaikille ei-tosikoille vanhemman ja nuoremman kaartin pelaajille. Sopuhintaisena oiva ostos.

Fantastic 4 on kylmäverinen yritys kusettaa "tyhmää kuluttajaa" tunnetun elokuvalisenssin voimin.

God of War on kaikin puolin onnistunut ja näyttävä tasohyppely-toimintapeli, joka ammentaa inspiraationsa antiikin Kreikan tarustosta. Sodan jumala tarjoaa reilun parinkymmenen tunnin verran vaihtelevaa sekä loppuunsa hiottua pelattavuutta, paikoin surrealistisen kauniissa puitteissa, eikä päästä otteestaan helposti ennen lopputekstejä. Katsoipa peliä miten päin tahansa, on kyseessä jonkinasteinen mestariteos ja kiistatonta materiaalia vuoden peliksi. Huomattavan väkivaltainen toteutus rajaa God of Warin ikärajasuositusten mukaan täysi-ikäisten lystiksi, mutta mikäli vuosia on riittävästi plakkarissa ja pelihylly huutaa täydennystä, ei God of Warin kanssa voi mennä kovin pahasti vikaan.

Destroy All Humans on hyvällä huumorilla höystetty, ihmiskunnan tuhoamiseen keskittyvä kolmannen persoonan räiskintä, joka imee inspiraationsa niin Grand Theft Autosta, kuin 50- ja 60-lukujen naiiveista ufo-elokuvistakin. Paikoin loistava huumori, avoin ja onnistunut tasosuunnittelu sekä uskottavalla fysiikanmallinnuksella höystetty pelattavuus nostavat sen reippaasti keskivertopelien suosta, mutta loppua kohden laadullisesta laskusuhdanteesta kärsivä tarinankerronta pitää sen piirun päässä klassikkomateriaalista. Kaikesta huolimatta, jos pelin teema sattuu kiinnostamaan edes etäisesti, ei Destroy All Humansiin tarvitse pettyä.

Vaikka en ehkä olekaan täysin samaa mieltä siitä, että kaikki Warrior Withinin "parannukset" edelliseen osaan nähden olisivat oikeaan suuntaan kulkevaa kehitystä, saa pelistä niiden liiallisella painottamisella annettua helposti turhan negatiivisen kuvan. Juonta ja uusia tasoja lukuun ottamatta kyseessä on joka tapauksessa n. 90 prosenttisesti sama peli, kuin PoP: The Sands of Time, eikä Ubisoft ole sen viehätystä parista virhearviosta huolimatta onnistunut rikkomaan. Warrior Withiniä on siis helppo suositella ihan kenelle tahansa toiminnasta ja kevyestä tasohyppelystä lämpiävälle.