Smackdown Vs. RAW 2009 on THQ:n showpainipelisarjan tuorein osa, joka tuo mukanaan uutta pelattavaa, sekä muutamia uusia ominaisuuksia. Valitettavasti pelin tekoäly on yksi pelin heikkouksista, mutta jota onneksi paikkaa nautittava moninpeli ihmispelaajia vastaan.

Saints Row 2 on tavanomainen GTA-klooni, joka muistuttaa enemmän pöhöttynyttä San Andreasta, kuin edistysaskelta hiekkalaatikkopelien genressä. Sen vahvuus piilee hauskoissa sivutehtävissä ja puuhastelua pursuavassa pelimaailmassa, mutta juoni, päätehtävien suunnittelu ja pelattavuus ovat kuin tuulahdus menneestä maailmasta. Tässä ei vielä jokunen vuosi sitten olisi ollut mitään vikaa, mutta GTA IV teki lähes kaiken niin paljon paremmin, ettei vanhojen temppujen hyväkään plagiointi enää riitä. Saints Row 2 on paikoin kelvollista ja ennen kaikkea riittoisaa viihdettä, mutta kuten viimeisin GTA osoitti, klassikoita tehdään laadulla, ei määrällä.

Pro Evolution 2009 on pieni askel parempaan suuntaan sitten 2008-version pääasiassa Mestareiden Liigan sekä lisääntyneen lisensoinnin ansiosta, mutta muutoin pelisarja kaipaa vielä hiomista ennen kuin se voi jälleen selättää nyt tätä nykyä ohimenneen kilpailijansa, FIFA -pelisarjan.

Rise Of The Argonauts yrittää olla hieman erilainen hack'n'slash peli sisältämällä muinaisen Kreikan mytologiaa sekä fantasiaa nivoen pelattavuuden tiiviisti Kreikan mytologian jumalten ympärille. Valitettavasti tekiseltä toteutukseltaan kuin pelattavuudeltaankin kyseessä on pikemminkin "Fall Of The Argonauts".

Fracture on mielikuvitukseton kolmannen persoonan scifi-ammuskelu, joka surffaa yhden puolivillaisen keksinnön varassa; sen suuri innovaatio on Entrencher - sädepyssy, jolla pelaaja voi nostaa ja laskea maan pintaa. Idea on sinänsä ihan hyvä, mutta sen potentiaalia ei ole osattu kunnolla hyödyntää. Ahdas ja lineaarinen tasosuunnittelu suorastaan estää pelaajaa käyttämästä työkaluaan luovaan ongelmanratkontaan, eikä maan möyrimisestä ole juuri taisteluissakaan iloa. Muita kantavia elementtejä ei Fracturesta löydy ja itse räiskintäkin tippuu yksitoikkoisuutensa ja epätasaisen vaikeustasonsa ansiosta tusinaräiskintöjen alempaan keskikastiin. Kun tämä kaikki upotetaan ummehtuneen tylsään scifi-kuoreen, on melko selvää, ettei lopputuloksesta tule kuin paha mieli.

Tom Clancy's EndWar on reaaliaikainen joukkojenhallinta-strategiapeli, jossa pääosassa loistaa ääniohjauksella toimiva komentaminen. Valitettavasti ääniohjaus onkin sitten pelin ainoita valttikorteja, sillä ilman kyseistä ominaisuutta on peli pelkkä yksinkertaisemmasta päästä oleva strategiapeli, jota ei ainakaan pelkän yksinpelin vuoksi kannata välttämättä hankkia. Mikäli pelin Live-osio nostaa jossain vaiheessa päätään, saattaa tiedossa silloin olla varsin tiiviitäkin moninpelisessioita, mutta tällaisenaan peli on ikävä raakile.

Quantum of Solace on ensimmäisen persoonan räiskintä, joka ei onnistu hyödyntämään kunnolla sen ainoaa valttiaan, Bond-lisenssiä, vaan vaipuu keskinkertaisuuden suohon Hazen, Bourne Conspiracyn ja muiden alisuorittajien seuraksi. Jo pelkkä idea charmantin brittiagentin muuntamisesta vihollisia seulaavaksi ääliöramboksi kuulostaa siltä kuin se olisi keksitty firman pikkujouluissa, parin promillen martini-tujuissa, eikä se siitä sen bondimmaksi muutu, vaikka ääninäyttelijöissä vilahtaisikin Daniel Craigia tai Judi Denchia. Asiaa ei myöskään auta epämääräisesti saksittu ja silvottu juoni, saatika Call of Duty -tiimin paperikoreista dyykattu pelisuunnittelu, joka toistaa lähes kaikki kuviteltavissa olevat räiskintäpelikliseet. Älä anna brändin hämätä; tämä ei ole nollanollaseiska, vaan pelkkä tuplanolla.

Naruto - The Broken Bond on Naruto -nimiseen animesarjaan pohjautuva toimintaseikkailu, jossa ohjataan Narutoa ja kumppaneita. Varsin onnistunut ja hauska pelattavuudeltaan, jonka kruunaa näyttävä, sarjakuvamainen grafiikka.

Pure on intensiivinen, mutta hieman lyhyenlänkä mönkijäkaahailu, joka naittaa yhteen kevyttä ajopeliä ja EA:n SSX -lumilautapeleistä tuttua temppuilua. Idea toimii ja tarjoaa välitöntä peli-iloa niille parille viikonlopulle jotka sen koluamiseen tarvitaan. En ole aivan varma, tulisiko Puresta yhtään sen parempaa peliä vaikka ratoja ja kisoja olisi kaksinverroin, mutta split screen -moninpelin puuttuminen kieltämättä kismittää. Jos tämän puutteen ja genrelle ominaisen MTV-urpoilutyylin osaa antaa anteeksi, tarjoaa Pure visuaalisesti kauniin ja kaikin puolin tasapainoisen kaahailukokemuksen.

You're In The Movies on peli Playstationin EyeToy -pelien tyyliin, jossa pelaajat heiluvat kameran edessä ja pelaavat erilaisia minipelejä. Parhaimmillaan varsin hauskoja nauruja aiheuttavaa ajanvietettä, joskin kameran aivan liian suuri säätämisen määrä ja käytännön toimivuus pilaavat peli-iloa ja pudottavat arvosanaa.