Guitar Hero: Metallica on sitä mitä lupaakin; vähäisillä uudistuksilla varustettu uusi Guitar Hero -peli, joka keskittyy Metallican kappaleiden soittamiseen. GH: Aerosmithin tapaan pelin hinta on hieman suolainen ja kaiken kukkuraksi Metallica -pelin urapeli on todella lyhyt, mutta jos nämä seikat voi katsoa läpi sormien on GH: Metallica takuuvarma ostos, jos ei muille niin ainakin ehdottomasti Metallican faneille.

Legends Of Wrestlemania on Wrestlemania -tapahtuman 25-vuotisjuhlien kunniaksi julkaistu painipelituote, joka ei THQ:n edellisen painipelin, Smackdown Vs. RAW 2009:n tapaan ole oikein mistään kotoisin. Toki pelin kasaritunnelma pitkätukkaisine trikoopainijoineen Hulk Hoganin johdolla tuovat hilpeyttä painimiseen, mutta koska peli on kontrolleiltaan niin pahasti metsään mennyt, ei peliä voi suositella kuin pahimmille showpainin faneille. Toisaalta, ehkä kannattaa säästää rahat ja katsoa legendaarisimmat painipätkät ilmaiseksi suoraan netistä.

Monsters Vs. Aliens on Dreamworksin uusimpaan, samannimiseen animaation pohjautuva lisenssipeli Activisionilta. Valitettavasti tällä kertaa ei jatketa hauskan ja pelattavan Kung Fu Pandan jalanjäljissä, vaan sen sijaan Monsters Vs. Aliens onkin jälleen yllätyksetömämmin ala-arvoinen elokuvan maineella ratsastava peli, jolla halutaan viedä rahat pois lasten vanhemmilta.. Vieläpä lama-aikana. Jos kukkarossa ei ole Mattia ja lapsesi haluaa tämän.. Mieti silti vielä kaksi kertaa. Ja jos joku nyt jäi asiaa miettimään, niin kyllä -- Clint Eastwoodin elokuva Gran Torino on loistava elokuva, menkää katsomaan se!

Ninja Blade yrittää selkeästi haastaa suositun Ninja Gaiden -pelisarjan, olemalla melkeinpä tämän klooni, mutta paremmin toimivista kontrolleistaan ja kamerakulmistaan huolimatta Ninja Bladen sisältö ja konsepti jää jokseenkin tasolle keskinkertainen. Ehkäpä ensi kerralla From Software onnnistuu paremmin... ?

Skate 2 on loistavan skeittipelin loistava jatko-osa. Puhtaana jatko-osana se on ehkä turhankin konservatiivinen, mutta mikäli ensimmäinen Skate jäi jostain syystä väliin, on kakkosesta vaikea olla innostumatta. Syy on selvä: pelin ohjaus on äärimmäisen monipuolista ja luontevaa. Peli on helppo oppia, mutta äärimmäisen vaikea hallita täydellisesti. Kokonaisuuden viimeistelevät kauttaaltaan tyylikäs toteutus sekä yksi pelihistorian hienoimmista hiekkalaatikkokaupungeista. Skate 2:a on helppo suositella, olipa sitä itse lajista mitä mieltä tahansa.

Aluksi Wathcmen vaikuttaa hyvinkin lupaavalta Xbox Live arcade -julkaisulta, mutta totuus iskee viimeistään kolmannessa kentässä, kun huomaa, ettei peli tule muuttumaan paljoakaan. Tarina vierii eteenpäin, mutta samanlaiset taistelut ovat jatkuvia, viholliset juoksevat päättöminä kohti pelaajaa, kentät ovat putkimaisia ja hahmot bugittavat ja kaiken kukkuraksi itse pelin pääsemisessä päävalikkoon kuluu aikaa jo melkein minuutti. Pelin pelaa läpi alle 80 minuutissa ja onhan moisesta tempusta saatavilla Achievement-systeemin kautta pelaajapisteitäkin. Toinen asia on, että jaksaako pelata kahdentoista saavutuksen takia peliä niinkään paljoa. Plussana kuitenkin sanottakoon, että peli ei paljoa maksa ja hintalapuksi muodostuukin vain noin 20 euroa. Watchmenin toinen osa on niin ikään lähiaikoina tulossa ladattavaksi. Mikäli leffa on katsottu ja janoaa lisää Vahtimiehiä, kannattaa ladata Watchmen: The End Is Nigh -pelin demo. Siitä voi tehdä johtopäätöksen, haluaako maksaa saman toistosta, jotta saisi muutaman kymmenen minuutin verran lisää hupia. Kun kakkua on syönyt tarpeeksi, loput tekee mieli heittää roskiin.

Kaikkiaan Resident Evil 5 tuntuu uuden polven konsoleille käännetyltä Resident Evil 4:ltä, jonka tapahtumapaikka on siirtynyt Espanjasta Afrikkaan. Kontrollikankeuksineenkin kyseessä on varsin viihdyttävä zombintappopläjäys, joskin hieman lyhyt sellainen. Jos lähipiiristä löytyy toinenkin japanilaisen Hollywood-plagiaation camp-henkisyydestä innostuva kaveri, voi lystin (ja mahdollisesti pelin keston) tuplata jaetun ruudun moninpelillä. Sarjan faneille peli on selkeä pakko-ostos, mutta jos omaa tolkkua ja malttia, veikkaisin että peliä alkaa kertakäyttöisyytensä ansiosta löytyä melko nopeasti halvempien kierrätyspelien hyllystä. Tavalla tai toisella tämä zombiräiskintä kannattaa joka tapauksessa kokea.

Afro Samurai on Samuel L. Jacksonin äänen tähdittämä, saman nimiseen lyhytanimesarjaan pohjautuva hack 'n' slash -peli, joka valitettavasti kaatuu liian paljon itseään toistavaan pelattavuuteensa, sekä paikoitellen silmiinpistävään lineaarisuuteensa. Kannattaa ehdottomasti kuitenkin kokeilla pelin demoa, sillä ei Afro Samurai aivan täysin huono viritys ole.

Silent Hill - Homecoming on viimeistelty mutta läpeensä yllätyksetön lisä tunnettuun kauhupelisarjaan. Itselleni se oli pettymys - ei siksi, ettäkö se olisi edeltäjiään huonompi, vaan siksi ettei se ole laisinkaan niitä parempi. Ainoa maininnan arvoinen uudistus edellisiin osiin verrattuna on pelin taistelusysteemi, joka sekin on tuonut tullessaan itkua ja hampaiden kiristystä lisääntyneiden taistelujen muodossa. Jos edellispolven Silent Hillit eivät pursua jo ulos sieraimista ja korvista, on Homecoming aika varma keino itsensä pelotteluun. Jotain tälle huonosti ikääntyvälle konseptille pitäisi kuitenkin tulevasuudessa tehdä.

Wheelman on Vin Dieselin lookilla ja äänellä maustettu GTA -henkinen, isoon avonaiseen kaupunkiin sijoittuva toimintapeli. Ohut juoni ja vieläkin ohuemmat persoonat tekevät pelin tarinasta melko yhdentekevän, mutta peli on kaikesta huolimatta pakoitellen yllättävänkin viihdyttävää aivot narikkaan -tyyppistä viihdettä isolla rypäyksellä arcademaisuutta ja jonka suurimmaksi kompastuskiveksi sen lyhyen elinikänsä lisäksi koituu paikoitellen rasittavan kuminauhamainen tekoäly. Vin Dieselin suurimmat fanit voivat lisätä halutessaan loppuarvosanaan puolikkaan tähden.